Minusta ei pitänyt tulla yrittäjää. Kasvoin 1990-luvun laman varjossa, kolmen lapsen yksinhuoltaja perheessä. Naapurissamme asui perhe, joka oli velkasovittelussa heidän yrityksensä ajauduttua konkurssiin. Yrittäjyyteen ei omassa nuoruudessani kannustettu. Pikemminkin sen vaaroista varoiteltiin – käy koulut ja hanki hyvä työpaikka, oli yleinen ohje.
Kävin koulut. Ihan yliopistoa myöden, kun tajusin etten tule tekemään miljoonia koripallolla, vaan ”oikeita töitäkin” tulisi jossain vaiheessa tehdä. Valmistumiseni jälkeen jäin Itä-Suomen yliopistolle viisastelemaan johtamisesta.
Varoitteluista huolimatta (tai ehkä juuri niiden takia), yrittäjyys jollain tavalla kiinnosti minua. En kuitenkaan uskaltanut ottaa askelta kohti sitä. En tiennyt, miten asian kanssa etenisin, eikä minulla ollut edes mitään hyvää ideaa. Niin koko asia jäi pöytälaatikkoon.
Mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta.
Vedin urheilujohtamisen kurssia, ja erään luennon päätteeksi kurssilla oleva opiskelija tuli toimistooni juttelemaan. Hän halusi sparrata yritysideaa kanssani. Näin ideassa potentiaalia. Yhtäkkiä huomasin, kuinka ideointi vein mukanaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin olimmekin jo yrityksen perustamisen kynnyksellä.
Mutta emmin.
En usko, että rohkeuteni olisi yksin riittänyt ottamaan ratkaisevaa askelta kohti yrittäjyyttä. Mutta tuo opiskelija, joka on ollut nyt jo toista kymmentä vuotta yhtiökumppanini, valoi minuun uskoa. Hän hankki rahoitusta yritykselle, teki tarvittavat paperityöt ja antoi minun keskittyä asioihin, joissa olin parhaimmillani.
Elämme aikaa, jossa pelko hallitsee monia ja rohkeus loistaa poissaolollaan. Kuljemme kriisistä toiseen, kuluttajaluottamus on pohjamudissa, nollakasvun aika on tullut jo täysi-ikäiseksi (kestänyt siis yli 18 vuotta), eikä sille näy loppua.
Miten tästä päästään eteenpäin ja toivottavasti vielä ylös?
Kysymykseen ei ole helppoja vastauksia, mutta minulla on ehdotus: opettele lainaamaan rohkeuttasi muille.
Pelko ei katoa välttelemällä vaan tekemällä: sietokykymme kasvaa kulkemalla kohti sitä, mikä pelottaa ja tunnistamalla tilanteet, joissa pelolle ei ole todellista perustetta. Nämä ovat tilanteita, joissa voimme lainata rohkeuttamme kolmella tavalla:
Yksinkertainen tapa lainata rohkeutta on kertoa, miksi jotakin asiaa ei tarvitse pelätä. Se voi auttaa varsinkin silloin, kun olemme hyvin varmoja, ettei mitään pelättävää ole (kuten kun viisivuotiaani pelkää mennä yksin pimeään vessaan).
Toinen tapa on valaa uskoa toisiin ja rohkaista heitä pelosta huolimatta. Meillä ei tarvitse olla vastauksia. Riittää että luomme perusteltua uskoa paremmasta tulevaisuudesta.
Sitten on kolmas ja ehkä tehokkain tapa, jonka tiedän.
Voimme myös kertoa, että mekin olemme pelänneet. Olemme olleet vastaavassa tilanteessa ja kokeneet sen huolen ja pelon, joka vastaavaan tilanteeseen liittyy. Mutta olemme myös selvinneet ja voimme kertoa miten. Emme voi luvata, että se toimii, mutta voimme vakuuttaa, ettei yrittäminen ole toivotonta.
Ei kannata aliarvioida sitä valtavaa voimaa, joka rohkaisun sanoilla voi olla – kun ne tulevat oikealta ihmiseltä oikeaan aikaan.
Juho Nenonen (KTM) on entinen ammattikoripalloilija, yritysvalmentaja ja yrittäjä. Nenonen tunnetaan koripallokenttien ulkopuolella vaikuttavana puhujana ja tiimityön asiantuntijana, joka ammentaa tutkimuksesta ja omista kokemuksistaan erilaisissa tiimeissä niin urheilijana, yliopistotutkijana kuin yrittäjänä. Kentiltä tuttua jatkuvan kehittymisen kykyä hän on osoittanut myös työelämässä. Juhon valmennukset käsittelevät psykologista turvallisuutta, tiimitoimintaa, palautekulttuurien rakentamista ja elinikäistä oppimista. Hän toimii myös Rohkaisijat-liikkeen co-founderina.
22.09.2026
klo 09:00
Ota rohkeasti yhteyttä ja varaa aika maksuttomaan tapaamiseen tai lähetä meille viesti alla olevalla yhteydenottolomakkeella.
Keski-Uudenmaan Kehittämiskeskus Oy
Puuvalonaukio 2D, 2. krs, 04200 Kerava
050 341 3210
keuke@keuke.fi
Synergia Foxy 
![Logo [Keski-Uudenmaan Kehittämiskeskus Oy]](client/keuke/images/logo-2.png){kind=logo}
