Blogi

Kuka olet, vaikka et yrittäisi?

Strategia on luopumisen taidetta. Niin on joku (todella) viisas sanonut.

Lause on liimattu työhuoneeni seinään, silmien tasolle, jotta muistaisin sen tilanteissa, joissa kannattaa sanoa ei.

Niitä on paljon. Mitä vähemmän pöydällään uskaltaa pitää asioita, sitä pidemmälle pääsee. Tai kääntäen: mitä enemmän tavaraa pöydällä, sitä enemmän tulee sählättyä ja hypittyä asioiden välillä. Vaikka meno tuntuu hektiseltä, asiat etenevät kiusallisen hitaasti.

Mieti mitä tapahtuisi, jos asettaisit eteesi kymmenen kirjaa, ja yrittäisit lukea niitä kaikkia yksi aukeama kerrallaan. Kaikki tekstit olisivat koko ajan kesken, ajatukset ja juonen seuraaminen sekaisin. Ärsyttäisi. Ei saisi langan päästä kiinni.

Työympäristössä pelaamme tätä peliä jatkuvasti. Aloitamme yhtä, jatkamme toista.  On houkuttelevaa jättää jotain kesken ja siirtyä muualle. Aloittaa aina uutta sen sijaan että alkaisi luopua ja karsia, keskittyä vähempään ja tehdä se paremmin.

On inhottavaa sanoa ei. Silloinhan joku voi luulla itseä vaikka laiskaksi. Tai ehkä olen oppinut ajattelemaan, että hyvä ihminen – ja varsinkin yrittäjä! – on sellainen, jolle on tehty kieltäytymisen lobotomia. Ehkä minulle on opetettu, että Luoja ei laiskoja elätä? Mistä ajattelen jääväsi paitsi, jos et osallistu kaikkeen mihin pyydetään?

Mutta sietämällä pienen hetken kieltäytymisen epämukavuutta saa vastalahjaksi hyvän palkinnon. Opin tämän kun harjoittelin hampaat irvessä kieltäytymään viikonloppukeikoista.

Se tuntui vaikealta. Joku antaisi rahaa ja hyvässä tapauksessa kiitostakin. Miten sellaiselle uskaltaa sanoa ei? Mutta kun kokeilin ja sainkin lojua sohvalla kirja kädessä, koira tai lapset kainalossa, ei enää kaduttanut. Nykyisin teenkin paljon päätöksiä miettimällä miltä minusta tuntuu sen jälkeen, kun olen sanonut ei tai kyllä.

Paras palkinto, jonka kieltäytyjä saa, on tyytyväisyys. Se taas on suorassa linkissä omiin arvoihin. Kun on sen äärellä, minkä vaaliminen tuottaa merkitystä, iloa, ylpeyttä ja tunnetta tärkeän eteen ponnistelemisesta, on todennäköisesti oikeassa paikassa.

Kieltäytyminen on myös tehokkuutta.

Kun sanoo riittävästi ei, saa aikaa sen edistämiseen, mikä on oleellisinta kassavirran kannalta. Kieltäytyjä ehtii myös levätä ja palautua, mikä on tehokkuuden perusedellytys. Kieltäytyminen on myös ainoa keino tasapainottaa työtä ja muuta elämää. Jos arvostaa perhettä tai ystäviä, se näkyy kalenterista. Jos ei näy, arvostus on tyhjiä sanoja.

Kieltäytyminen on taito, jota voi treenata. Treenit alkavat itsetuntemuksesta: mikä minussa väittää, etten saa koskaan sanoa ei?  Mille tärkeälle sanon lopulta ei, jos sanon kaikelle aina kyllä?