Blogi

Todisteidenkin puuttuessa

Kun pandemia jylläsi kiihkeimmillään, me odotimme yhteisesti ensin paluuta takaisin normaaliin. Kun kävi ilmeiseksi, että paluuta täysin entiseen ei koittaisi, aloimme odottaa “uutta normaalia”. Harva meistä uskoi, että silloin vallalla ollut sekamelska, olisi se mitä eläisimme jatkossa. Elämme nyt maailmassa, jossa epänormaali on uusi normaali. 

Kokemus normaalista, tavallisesta tai totutusta on ihmisen hyvinvoinnille hurjan tärkeä. Se on kiinteää maata jalkojen alla. Se on sitä, että uskaltaa edetä, ilman jatkuvaa huolta siitä mihin kohtaa jalka tapaa. Kun kokemuksen normaalista menettää, niin varovaisuus kasvaa ja eteneminen hidastuu. Tuo sekamelskan aikaansaama vääntö asuu nyt jokaisessa mahanpohjassa. Jos joku tällaisessa maailmassa porskuttaa hymy korvissa ja vailla huolta huomisesta, niin on joko irronnut todellisuudesta, tai omaa poikkeuksellisen onnistuneen lääkityksen.  

Mitä tällaisessa maailmassa sitten voi tehdä tulevaisuutensa eteen? Ensimmäinen ja tärkein havainto jokaiselle yritykselle ja yrittäjälle on se, että me olemme tässä sekamelskassa kaikki mukana. Hankaluudet ja jumit eivät ole siis omaa saamattomuutta tai kyvyttömyyttä, vaan ne ovat terveen ihmisen reaktio epäterveeseen tilanteeseen. Tekemisen tasolla, yritystenkin osalta, kyse ei ole mistään ameriikantempusta. Pysytään perusasioissa, eli tehdään samaa työtä kuin aina, myydään asiakkaille. Kone pidetään käynnissä ja mahdollisimman hyvää tulosta syntyy. Toimintoja muokataan ja mukautetaan sen mukaan mitä tilanne vaatii. Näinhän yritykset ovat aina toimineet ja toimivat tässäkin myllerryksessä. 

Muistan hyvin miten v. 2009 finanssikriisin aikana moni nuoremman polven kasvuyrittäjä oli pahasti hukassa, kun tulevaisuus katosi. Vahvan tuen silloin antoi 90-luvun laman veteraanien kokemus ja osaaminen. “Keskity siihen mihin voit itse vaikuttaa ja unohda muu. Tästäkin selvitään.” kuului viesti, joka auttoi pitämään suunnan sumun keskellä.

Suomen kannalta tärkeämpi kysymys on kuitenkin “Millä tavalla tällaisessa maailmassa pitää toimia, jotta tulevaisuus on parempi?”. Monella on taipumus syyttää, joko itseään tai “niitä”, myös silloin kun tilanne johtuu maailmasta ympärillämme. Tilanne, jossa elämme ei ole kenenkään syy. Itse uskon vahvasti siihen, että onpa kyse taloudesta, kuluttajien luottamuksesta, maailman vakaudesta tai Suomen tulevaisuudesta, kaikki syntyy ihmisten mielessä. 

Oleellista on siis kokemus siitä miltä tuntuu elää ja yrittää tällaisessa maailmassa. Se miltä elämä tuntuu, syntyy suhteessa muihin ihmisiin ja omaan itseen. Eli se minkälaisia uskot itsesi ja muiden ihmisten olevan, on se maailma, jossa koet eläväsi.

Minä uskon eläväni maailmassa, jossa reilun kymmenen vuoden ajan olemme katsoneet muita ihmisiä internetin ja erityisesti sosiaalisen median kautta. Se näkymä ei ole erityisen kaunis. Moni on näkymästä vetänyt johtopäätöksen, että “muut ihmiset ovat tulleet hulluiksi”. Sellainen ajatus saa kenet tahansa tuntemaan itsensä yksinäiseksi tällaisessa maailmassa. 

Moni yrittäjä reagoi vastamäkeen kiroilemalla ja puskemalla läpi harmaan kiven veren maku suussa. Vaikka maailma vaatiikin nyt sinnikkyyttä, se metallin maku suussa voi kieliä ennemmin tulevista terveysongelmista, kuin kyvystä pärjätä pidemmässä juoksussa. 

Te olette yrittäjiä. Ei siinä ole kyse voimasta, vaan siitä asenteesta, jonka jokainen teistä on jossain vaiheessa yrittäjyyttään itsestään löytänyt ja joskus arkeensa hukannut. Yrittäjyyttä on epävarmuudessa elävä, työtä arvostava ja siitä innostuva mielenlaatu, jolla on vahva kiinnostus tulevaisuutta kohtaan ja vilpitön pyrkimys kohti parempaa.

 Ja kaikki tämä on laskettu kivijalalle, jonka muodostaa raudanluja usko. Usko siihen, että todisteidenkin puuttuessa, tässä käy silti ihan hyvin. Ei ehkä juuri sillä tavalla, kuin kolme vuotta sitten strategiaan kirjoitettiin, mutta hyvin. Koska te olette yrittäjiä. Vaikka epävarmuuden mittakaava onkin nyt uusi, se on silti ollut aina yrittäjyyden normaali. Se on asia, jonka kanssa on tehty sinunkaupat jo ennen ensimmäistä tilinpäätöstä. 

Mutta tärkeiden asioiden ja tekijöiden listalla on vieläkin suurempia asioita. Muut ihmiset. Onnellisuustutkimus, jonka ykkösenä Suomi on ollut jo viisi vuotta peräkkäin kertoo, että “luottamus muihin ihmisiin on elämän onnellisuuden kannalta keskeistä, erityisesti kriisiaikoina. 

Luotettavien ihmisten olemassaolon arvioidaan olevan tärkeämpää onnellisuuden kokemukselle, kuin oma tulotaso, työttömyys tai vakavat terveysongelmat.” Eli, olipa kyseessä yritys, yrittäjä tai ihan vaan ihminen, hankalissa tilanteissa me tarvitsemme eniten kokemusta siitä, että emme ole yksin. Mutta verkon ja uutisten kiihkeän rytmin äärellä oleellisen unohtaa. 

Jopa loputtomalta tuntunut vuosi 2022 loppuu joskus. Sen myötä jatkuva hälinä taukoaa hetkeksi ja tarjoaa mahdollisuuden nähdä sen mikä on tärkeintä. Jos katsoo ympärillään olevia ihmisiä, tuttuja asiakkaita, omia työntekijöitä tai ystäviä ja läheisiään, voi huomata että hyvä joka oli, on edelleen - yhtä voimakkaana, yhtä tärkeänä kuin aina. 

Ei tästä olekaan tarkoitus selvitä yksin. Sinä et ole yksin. Keskity siihen mihin voit itse vaikuttaa ja unohda muu. Tästäkin selvitään. Minä, sinä ja muut ihmiset.