Blogi

Yrittäjä, uskallatko oikeasti pelata vahvuuksillasi?

Yksinyrittäjät ovat varsinaisia monitaitureita. He ovat substanssiosaajia, asiakaspalvelijoita, myyjiä, kuvan käsittelijöitä, graafikoita, sisällöntuottajia, numeronikkareita ja osaavat lisäksi pyörittää kuitit, verot ja alvit paikoilleen. 

Yrityksen kasvaessa yrityksen työnjako lisääntyy. Syntyy myyntitiimiä, hallintoa ja (palvelu)tuotantoa, ja yrittäjä keskittyy tyyppillisesti näiden johtamiseen. Hänelle onkin matkan varrella syntynyt valtavasti osaamista yrityksen toimialasta sekä yrityksen toiminnasta – onhan hän hyvin pitkälti rakentanut systeemin omin kätösin. Mutta ovatko osaaminen ja omistajuus ainoat asiat, joita yhtälöön kannattaa lukea?

Positiivisen psykologian isäksi tituleerattu Martin Seligman käynnisti 1990-luvulla tutkimuksen, jossa koehenkilöitä opetettiin tunnistamaan omat luontaiset vahvuutensa ja kannustettiin rakentamaan elämänpolkuaan rohkeasti vahvuuksiensa varaan. Verrokkiryhmä eli "normaalia" elämää ja teki "normaaleja" valintoja. Vahvuuksilleen rohkeasti rakentavat koehenkilöt menestyivät elämässä muita paremmin. Mittareina käytettiin muun muassa urakehitystä, palkkakehitystä ja muita perinteisiä asioita. Vahvuuksilleen  rohkeasti rakentaneet kertoivat myös olevansa muita merkittävästi onnellisempia. Lisäksi he sairastivat huomattavasti muita vähemmän, erityisesti stressiperäisiä sairauksia. 

Johtamisguru Patrick Lenzioni julkaisi viime vuonna kirjan, jossa hän kertoo soveltaneensa tätä vahvuuskeskeisyyttä omassa yrityksessään, ja pitää sitä suorastaan sen menestyksen sekä oman onnellisuutensa salaisuutena. Kaikki alkoi hänen omista ähkyistään: vaikka työt olivat mielekkäitä, firmat omia ja vaikuttavuus suuri, häntä ahdisti, ärsytti ja turhautti. Keskustelu tiimin kanssa johdatti heidät määrittelemään, mikä kutakin heistä innostaa ja toisaalta turhauttaa työssä. 

He paikansivat kuusi työn vaihetta, joista jokainen edellyttää erilaista ajattelutapaa ja osaamista. Ihmettelijät kyseenalaistavat status quon, keksijät keksivät ratkaisut ihmettelyihin, koettelijat hiovat keksinnöt paremmiksi, innostajat organisoivat porukan toteuttamaan ne, mahdollistajat luovat pelipaikkoja ja sinnikkäät vievät hommat päätökseen. 

He päättelivät, että näistä kaksi on jokaiselle luontaisia vahvuuksia ja innostuksen kohteita (he kutsuvat näitä nerokkuuksiksi), kaksi neutraalimpia osaamisalueita ja kaksi epämieluisia turhautumisen aiheuttajia. 

Kun työt jaetaan näiden vahvuuksien mukaan, syntyy erinomaista jälkeä ja työ on nautinnollista. Kaikki saavat tehdä sitä, missä ovat parhaimmillaan. 

Me aivan liian usein ajattelemme, että tietyllä nimikkeellä toimivan henkilön tehtäväkuvan tulee olla tietynlainen.  Ajattelemme vaikkapa, että  johtajan tehtävä on organisoida ihmiset toteuttamaan asioita ja valvoa suunnitelman toteutumista. Tai että numeroiden, tuotannon ja innovoinnin tulisi olla jotenkin täydellisessä balanssissa yrittäjän työnkuvassa, että hän hallitsisi kaiken ja innostuisi kaikesta yhtäläisesti. Näin ei todellisuudessa ole yhdenkään johtajan kohdalla. 

Ajatus nimikkeisiin kiinnitetyistä työnkuvista on haitallinen yrityksen menestykselle. Se estää yrittäjää antamasta parastaan, pelaamasta todellisilla vahvuuksillaan ja paikkaamasta heikkouksiaan sellaisilla ihmisillä, joille yrittäjän heikkoudet ovat vahvuuksia. Lisäksi perinteinen työnkuva-ajattelu syö yrittäjän työn iloa, voimaa ja innostusta – monessa tapauksessa yrityksen tärkeintä energian lähdettä. 

Mitkä ovat sinun vahvuuksiasi? Entä mitkä aiheuttavat turhautumista? Uskaltaisitko jakaa työt uudestaan niin, että kerta kaikkiaan poistat itseltäsi nuo turhautumisen kohteet ja keskityt vahvuuksiisi?